Памятные места и знаки

Тайсто Сумманен

Олонцу посвятил это стихотворение Тайсто Сумманен:

Vie auto minut jälleen Aunukseen.
Vie muistot minut jälleen nuoruuteen.

Ikään kuin ikää taas ois seitsentoista!
On Aunuksessa jälleen aurinkoista!

Ja yhä Aunuksessa asuvat
maan neidot suloisimmat, kauneimmat!

Ah, Aunus! Heleyttä heinäkuista
säteilee, säihkyy ikkunoista, puista.

Käy päivän immet, suven tyttäret,
kuin lammen läikkyy silmät iloiset.

Ohitse vilkkaa päivettyneet jalat
kun veessä kuuleassa kultakalat.

Sarasteen tavoin posket puuntavat
ja liehuu kultalieskoin suortuvat.

Leningin läpi päivää viehkeäämmin
hipiä kumottaa kuin valo lämmin.

Ja hymyt! Kaikki, kaikki kiehtovaa
On hymyä - veet, ilma, ruoho, maa.

Ja niityt lakeat ja puistosaari
ja joka silta on kuin hymykaari.

Ah, Aunus... Sinut valloittaneet on
nuo ilman immet, neidot auringon.

On aina Aunuksessa aurinkoista..
Tie kutsuu, kiitää kohti Alavoista.

Voi kääntää takaisin, voi pysäyttää
ajuri automme – ei elämää.

Hyvästi, päivän immet ihanimmat,
hyvästi, suvettaret riemurinnat.

Tie kiitää. Taakse metsän sinisen
jää armas Aunus, muisto nuoruuden...

On Aunuksessa aina aurinkoista...

1981