Памятные места и знаки
Деревня Хайколя
Деревне Хайколя посвятил стихотворение Тайсто Суманен:
Vain kerran olen käynyt Haikolassa.
Oi onnellinen sinä jolla on
maan päällä oma saari olemassa
niin kotoinen ja unohtumaton.
Jo järven elokuisen tyyni sini
kuin katse kaimaajan jää metsän taa.
Hyvästi, Haikola. Tuo outo nimi
herättää mieleen jotain haikeaa.
Ohitse kangasmaiden kesäisien
me ajamme. Ja mietiskelen nyt
sinua, ystäväni, kadehtien,
kun olet näillä mailla syntynyt.
Oi jospa minullakin olis saari
ja minuakin saattais poikanaan
Tuo partaan myhäilevä vlkas vaari,
joka jäi paikkalemaan verkkojaan.
Oi jospa äitini ois muori-vakaa
joka nyt lähtijöitä tähyilee
kätensä alta Syvänsalmen takaa
ja välin silmänkulmaa pyyhkäisee.
En ole täällä vieras. Tästä maasta
myös runojeni juuret juontuvat.
Olenhan okse puusta mainekkaasta.
Veet, rannat nämä on niin kotoisat.
Kuin synnyinsijoilla käyn näillä mailla
ja silti mieleen haikeaa
iIkään kuin olisinkin jotain vailla –
minulta puuttuu omaa Haikolaa.
1970
